Etusivu - Tietoa - Tiedot

Yhteenveto standarditestimenetelmistä sähkölämmitysputkien sähköpinnoitettujen kelojen metallipinnoittamiseksi

Yhteenveto standarditestimenetelmistä sähkölämmitysputkien sähköpinnoitettujen kelojen metallipinnoittamiseksi

Eurooppalaisen standardin EN13523 kehitti pinnoitteita ja lakkoja käsittelevä tekninen komitea CEN/TC139, jonka sihteeristönä toimii DIN. Valssattujen metallialustojen orgaanisten pinnoitteiden testausmenetelmä on määritelty. Pääasiassa: pinnoitteen paksuus, peilikiilto, väriero - instrumenttien vertailu, visuaalinen vertailu, lyijykynän kovuus, nopean muodonmuutoksen kesto (iskutesti), painumaadheesio (kuppitesti), taivutushalkeilun kestävyys (T-taivutustesti), suolasuihku kestävyys, veteen upotuskestävyys, fluoresoivan UV-valon lineaarisuuden ja vesijäähdytyksen kesto, liuottimien kestävyys (pyyhintätesti), naarmuuntumisenkestävyys, nopeutetun ikääntymisen kesto (kuumennusmenetelmä), jauhetus (Helmen-menetelmä) Kulutuskestävyys, kuoriutuvuus, pinnoitekalvon tarttuvuus, pilaantumisenkestävyys, mallien suunnittelu ja menetelmä ilmakehän altistumisen testausta varten, ulkoilmaaltistusmallien arviointi, tartuntakestävyys ja painumatestaus jne.

1 Vakiokirjallisuus

Tämä standardi yhdistää muiden julkaisujen määräykset päivämäärällä tai ilman. Näihin standardeihin viitataan asianmukaisissa kohdissa tekstissä ja julkaisut luetellaan sen jälkeen. Viittaukset päivättyihin viittauksiin, myöhempiin tarkistuksiin tai näihin julkaisuihin tehtyihin tarkistuksiin koskevat tätä eurooppalaista standardia vain silloin, kun ne on sisällytetty siihen. Päiväämättömiin viittauksiin sovelletaan kyseisen tiedotteen viimeisintä versiota (mukaan lukien muutokset).

2 Termit ja määritelmät

2.1 Pinnoitetyypit

(1) Neste- tai jauhemaaleilla saatujen pinnoitteiden kuivakalvon paksuus on enintään 60 μm.

(2) Pinnoitteet, jotka on saatu levittämällä nestemäisiä tai jauhemaalauksia ja joiden kuivakalvon paksuus on yli 60 μm. Tai laminoitu muovikalvo.

2.2 Pinnoite

Yksittäisestä rakenteesta saatu yhtenäinen kerros pinnoitemateriaaleja.

2.3 Pinnoitemateriaalit

Nestemäisenä, lietteenä tai jauheena oleva tuote, joka muodostaa alustalle levitettynä kalvon, jolla on suojaavia, koristeellisia ja/tai muita ominaisuuksia.

2.4 Rullapinnoitettu metalli

Metalli päällystetty pinnoitusmateriaalilla (3.4) käämipinnoitusmenetelmällä.

2.5 Rullamateriaalien pinnoitus

Päällystysprosessi, jossa pinnoitemateriaalia (3.4) levitetään jatkuvasti metallikeloille, jotka voidaan rullata uudelleen pinnoituskalvon kuivumisen jälkeen. Tämä prosessi sisältää metallipintojen puhdistuksen ja/tai esikäsittelyn sekä neste- tai jauhemaalien jähmettymisen yhden tai useamman pinnoitteen jälkeen metallirullan toisella tai molemmilla puolilla sekä muovikalvojen laminoinnin.

2.6 Orgaaninen pinnoite

Pinnoitettujen metallilaminoitujen tuotteiden kuiva pinnoitekalvo tai muovikalvo.

2.7 Pinnoitteet

Värilliset pinnoitemateriaalit, nestemäisessä, lieteisessä tai jauhemuodossa, muodostavat läpinäkymättömän ja suojaavan, koristeellisen tai ominaisen kalvon levitettäessä alustalle.

2.8 Kuoriminen

Poistetun orgaanisen pinnoitteen määrä pinnoituksen ja teipin poistamisen jälkeen.

2.9 Substraatti

Pinta päällystetty tai pinnoitettava pinnoiteaineilla.

3 Näytteenotto

Ota riittävän kokoisia edustavia näytteitä koko leveästä rullapinnoitetusta metallilevystä testattavaksi vaadittua testausta varten (ellei toisin mainita).

4. Näytelevyjen valmistelu

Valmistele testinäytteet edustavista näytteistä 4 artiklan mukaisesti, ja testinäytteiden on oltava litteitä ja mitoiltaan tietyssä testausmenetelmässä (ellei toisin mainita).

5. Testinäytteiden käsittely

Testinäyte tulee asettaa huoneenlämpöön ennen testausta.

Testinäytteiden säätöä ei yleensä tehdä. Jos on olemassa säännöksiä tai kiistanalaisia ​​tilanteita standardin EN23270:1991 mukaisesti, testinäyte on välittömästi vakautettava ja asetettava (23 ± 2) asteeseen ja suhteelliseen kosteuteen (50 ± 5) prosenttiin vähintään 24 tunniksi ennen erilaisten testien suorittamista.

6 Testiolosuhteet

Jos yksittäisiä testausmenetelmiä ei ole määritelty erikseen, testaus (mukaan lukien arviointi) on suoritettava huoneenlämmössä. Kiistanalaisissa tilanteissa standardin EN23270:1991 mukaan testauslämpötilaksi asetetaan (23 ± 2) astetta ja suhteellinen kosteus (50 ± 5) prosenttia.

www.superbheater.comwwwsuperbheatercom

Lähetä kysely

Saatat myös pitää